Muusikoiden.net
10.12.2016
ROKKAA MERKONOMIKSI - liiketalouden perustutkinto 

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

06.11.2007: Kamarumbaa syksyllä 2007


Vittu joo! Tästä taitaa tulla pitkähkö tarina kamakierrosta. Tai mistä mää tiijän?

Ördä, mein Särö-kombinaation upee basisti omaa niin karheat näpit, että se saa pieremään minkä tahansa styrkkari-kaappi-yhdistelmän. Joku aika sitten mun 80-luvun alun Marshall JCM 800 bassonuppi alkoi Ördän väsymättömässä piiskauksessa osoittaa hienoisia väsymisen merkkejä, perkele, eikä Ördis-mussukka enää suostunut soittamaan sillä vaan vaati KOVAAN ääneen ittelleen korvaavaa stykeä. Vittu, mistä mää simmosen tähän hätää pieraisisin? Noh, kuinka ollakaan niin kotio treenikseltä pyöräillessäni Nokia E90-hevonpaskakännyni pärisi:
- plösö, täällön Jämpsyliini moi!
- moicca vaan beibi
- osta bassoputkietunen, vitun hyvä tsekkipeli
- täh?
- joo, joo, halavalla
Viimeinen sana vei jalat altani. Oon pahasti koukussa halpoihin ritsoihin. Palio? Ilman muutahan se oli ostettava, vaikken käyttötarkoitusta silloin tiennytkään. Kotiin päästyäni ymmärsin paremmin. Ei saatana! Mullahan on autotallissa joku paska PA-päättäri, jonka voin raahata treenikselle, niin siitä ja etusesta saan Ördälle tilapäiskamat. Hurraa!!
Jämpsykän toimitusajoissa ei ole hurraamista. Sain moneen eri otteeseen kovistella sitä suullisesti ja kirjallisesti, ennen kuin putkietunen viimein oli näpeissäni. Ördä sai senkin systeemin pieremään, joten muutosta ei tullut. Ihan sama.
Päätin kostaa Jämälle toimitusvaikeudet ja jäädä sille velkaa, joksikin aikaa. Lähettäköön vaan mopojengejä tai Eestin mafioita perimään, mulla on haulikko aina messissä.

Hmmm…tällä välin Jämä oli saanut sievään päähänsä kuningasidean: Hän ostaa korsto-Jukilta Tampereelta jonkun kauheen Tokai-Straton siten, että mulla turhan panttina oleva Squier Modified Precision Bass menee Jukille ja Strato päätyy hälle, jolloin hän maksaa putkietusen ja Straton erotuksen mulle, ja osarilla tietty. Jämä oli muiluttanut Squjun ja Straton roudauksen pahaa aavistamattomalle kolvi-Mikalle, joka oli menossa Tampereelle syömään mustaamakkaraa. Hohhoijaa! Kauheeta säätöä tiedossa. Sain viimein Squjuni Mikalle matkaan ja paluupostissa tuli tuo rakokastelin. Ei muuten yhtään paskempi ritsa. Hetken aikaa päätin jo pitää sen itselläni, mutta Jämä polvienmurskausehdotukset saivat mieleni muuttumaan. Herkkä kaveri, tää Jämä, lutuinen mussukka.
Jämä haki Stratonsa viimein himastani ja joi mun kaikki kaljat. Vitun loppasuu. Jämällä ei ollut aikomustakaan maksaa latiakaan, vastavuoroisesti, vähään aikaan. Ei ottanut maksukehoituksiani kuuleviin korviinsa.

Aloin jo kyllääntyä koko tilanteeseen, kunnes eräänä päivänä keksin kysäistä Jämältä tietäisikö se mitään kivoja hyviä pieniä halpoja hyviä PA-kaappeja, mulle. Olin meinaan väsynyt treeniksen liian suuntaaviin Bill Fitzmaurice DR250 yläkaappeihin, jotka olivat hyvät mutta kiersivät liian herkästi. No perkele, sehän tiesi, ja vielä omansa, tai siis Jämän ja Silppurin yhteiset Wharfedale Pro Twin 10-skobet. Päätin oitis ostaa ne, näkemättä ja kokeilematta, herkkäuskoinen kun olen.

Hain ne pöntöt eräänä perjantai-iltana eräästä Sedu ”Runkku” Koskisen räkälästä Forumista, jossa Jämä bändeineen oli keikalla, tai siis menossa keikalle. Päätin mielenhäiriössä kantaa ne laulukaapit Stadin Aleksanterinkadun päästä päähän, siis Forumista Nokalle, jossa treenikompleksimme majailee. Vaikka ne kaapit ovat pienet, niin painoa on aika lailla. En kuitenkaan luovuttanut, vaikka käsiä kivisti. Perille päästyäni join pari-kuustoista lonkeroa pahimpaan janoon. Ne kaapithan oli vitun hyvät! Panin Kylie-tädin musaa raikaamaan ja kovaa.
Parin tunnin koekuuntelun jälkeen olin kypsä kotimatkalle. Päätin ottaa viikon päästä olevan humppakeikkani vuoksi mukaan himaan virvelin, pienen splash-pellin sekä telineen + sudit.

Matkalla Aleksia takaisinpäin heitin laatat ja söin parit hampurilaiset. Pissikset vonkas mua muka panemaan, toruin niitä isällisesti. Hetken mielijohteesta päätin käydä katsastamassa Jämän keikkaa, ihan hetken vaan. Pojat olivat jo aloittaneet ekan setin ekan biisin, kun astuin sisään: Joe Doakes-trio akustisella pikkukeikalla: Pillu-Rantanen laulu, plösö-Virtanen akustinen sekä duma-Jämä akustinen (vakiorumpalinsa Silppuri oli jossain, lomailemassa kai). Mua kävi niiden ponneton esitys niin sääliksi, että päätin siinä samassa vahvistaa ensembleään mukanani olevilla ”rummuilla”. Hain tuolin ja kasasin äkkiä moposettini jätkien taakse ja aloin Jämän murhaavista mulkoiluista huolimatta ilman lupaa paahtaa sudeillani jätkien mukana. Tarkoituksenani oli siis ihan vaan yksi (1) biisi heittää messissä ja luikahtaa paikalta, mutta pojat oli niin tohkeissaan taidoistani, että vaativat ennen tokaa biisiä mua vetämään kanssaan koko illan. Kamoon hei, sitähän varten frendit on. Ne jeesaa. Höhö!
3 settiä myöhemmin olin jo melko puhki. Joe Doakes’n ohjelmiston rockit ja hardrockit eivät ole ihan ominta alaani, joten oli pakko tsempata ja olla suht’ selvin päin. Ihan kivasti se meni, kai. Nolla-Kojo kävi paikan taiteellisena vastaavana kehumassa mua ja lätkimässä selkään, kännissä. Jätin jätkät roudaamaan ja lähdin taksilla kotio ruinaamaan piparia. En muista sainko.

Tässä vaiheessa jo luulin, että tarina päättyy tähän. Ehei, ei sinne päinkään.

Olen jo pitkään myynyt mulle turhaa, mutta upeaa vuoden 1962 Gibson EB-0 bassoa, joka joku ruotsalainen likainen hinttari on joskus pilannut asentamalla siihen P-mallin takamikin. Ööh…siis ei pilannut soittimena, vaan sen vintagearvon, mutta samalla soundimahdollisuudet ovat lisääntyneet 200 %. Mulla oli tuo Gibson aika ajoin Mnetin Torilla, mutta vittuunnuin loputtomiin renkaanpotkijoihin, joita täällä riittää, saatana.
Tällä välin korsto-Juki, joka kuumakallena on muuten usein jäähyllä, oli soittanut tarpeekseen mun vanhaa Squju-bassoa, mutta todennut sen liian stydiksi ja pannut Torille myyntiin. Kun näin sen ilmoituksen niin keksin oitis mihin tämä KAIKKI oli tähdännyt: Gibson EB-0:n myymiseen hyvään kotiin elikkästen korsto-Jukille, jolla pätäkkää piisaa. Ottaisin sen Squjun takaisin vaihdossa ja modaisin sen niin pilalle äskettäin ostamillani J-mikeillä, että kaupallista arvoa ei enää olisi. Mahtavaa? Mahtawaa!! Kylläh!
Ja näin todellakin tapahtui. Gibson meni Jukille ja Squier on taas mun. Rai-rai. On muuten kuulkaa aivan helvetin rasittavaa tää jatkuva ostaminen ja/tai myyminen. Taidan vetää pikku tumut.

PS. Se Squju-bassokin meni sitte.*snif* Silppurille. Hähä! Onnea ja menestystä.

PS.PS. Jaahas, Silppu feidas sitte rahapulassa. Vitun plösö! Myyn sit Jämälle, väkisin.

PS.PS.PS. Vaijassoo! Naapuri tuli kylään ja kysyi yllättäen: "oisko sulla bassoo myyrä?" Viuh! Squju lähti. Lopullisesti?

Kirjoittanut hemmo 06.11.2007


Arvostelu

4,24,24,24,24,2    (32 arvostelijaa)
Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

juici: Jos löisit enteriä vähän useammin niin tää olis vielä mukavempaa luettavaa.
käsi: Loisto juttua
Silvio Dante: "Mr M.net Artikkeli" iskee taas, voimalla ja suoraan kunnariks.
JCM: HOHO saatana parasta!
Samu S.: hemmo ei kerkee painaa enteriä kun juttua tulee niin paljon, ja se syö nakkeja ja jaffaa. -hemmo-klubin tiedottaja
J.Hollström: Kiitos kolvi-Mikan ritsa&pizzataxin logistiikkapalveluista.
sirdickyj: eiih...tämä saaga ei VOI päättyä...
Jamppa2: Ivan parasta ei oo tullu naurettua taas hetkeen tyyliin: Jätin jätkät roudaamaan ja lähdin taksilla kotio ruinaamaan piparia. En muista sainko.

Yhteensä 8 kommenttia. Lisää kommentti!

Artikkelit: Bändipäiväkirja

Tulostettava versio

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle

Hosted by Nebula.fi

 

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.  
Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti