Muusikoiden.net
11.12.2016
 

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

11.10.2007: Apocalyptica Turun VPK:lla


Turun VPK:n talo on itsessään hieno paikka, ainoana haittaavana tekijänä on ne isot kattokruunut salissa aivan liian matalalla.

Ihme juttu sinänsä sen ikärajan kanssa, kun Lippupalvelusta hankitussa lipussa oli K-18, mutta paikan päällä oli vain kahvia ja pullaa (+ muuta vastaavaa). Jollei sitten yläkerrassa ollut jotain muuta? Ei sen puoleen, että olisi tarvinnutkaan mitään alkoholipitoista, mutta periaatteessa… Salissa näytti pyörivän jokunen hyvinkin nuori mukaan raahattu (alta 10 v.).

Kahvin jälkeen olikin vuorossa myyntipöydän tarkastelu. Saksalaisilla myyjillä (taas vain ulkomaalaisia työllistetään?) oli tarjolla hupparia, T-paitaa ja julistetta. Hieno musta huppari törkeän hienolla selkäpainatuksella oli pakko hankkia karmeaan hintaan, mutta oli se sen arvoinen.

Keikan alkua joutui vielä tovin odottelemaan, kun oli saapunut sen verran ajoissa paikalle. Soivasta musiikista ei saanut oikein selvää mitä se oli, mutta yllättävää kyllä ei niin hyvää… Sitten tuli yhdestä biisin alusta mieleen CSI Miami, mutta se ei ollut kuitenkaan juuri se biisi (kait?). Volumea oli lisätty hieman ja biisin loppu voimistui voimistumistaan aika kovaksikin yht’äkkiä loppuen. Valot ensin sammuivat ja syttyivät paljastaen alussa peitettynä olleet neljä mustaa tuolia, joiden selkänojissa oli pääkallokuviot. Bändi hiipi lavalle aloittaen soittamaan rauhallisesti ja vakuuttavasti. Valoshow lähti pyörimään yhtä rauhallisesti, olisi ollut tarve ennemminkin aurinkolaseista kuin korvatulpista (joita en käytä vaikka kuulo lähtisi kokonaan!). Yleisöön päin suunnatut valoheittimet olivat sen verran kirkkaat, että kun ne olivat aivan kohti, oli pakko katsoa lattiaan tai sulkea silmät. Jo heti tästä alusta tiesi tasan tarkkaan miksi tälle keikalle oli jaksanut taas lähteä! Välillä valoissa esiin tullut taustakuva siivekkäästä pääkallosellosta toi oman tunnelman.

Seuraavaksi olikin vuorossa raivoisa hevipläjäys ja sen jälkeen uudelta levyltä hittikamaksi pakotettu I´m not Jesus ilman laulua tietenkin. Eicca mainitsi ettei heillä ole ollut tapana ottaa laulajaa heidän tontilleen ja poikkeus taitaa vahvistaa säännön: omakohtaisesti näin että Ruisrockissa vuonna joku (2003?) lauloi ruotsalainen naissolisti (olisiko ollut The Sounds:in Maja Ivarson?) yhden biisin ja tapauksia on ollut varmaan enemmänkin. Joka tapauksessa biisi toimi loistavasti ilman lauluakin, joskin sitä mielessään ”kuunteli”. Perttu ja Eicca eivät paljoa tuoleissaan viihtyneet vaan olivat lähes jatkuvasti liikkeessä. Taitaa jätkillä olla aikamoiset niskalihakset, kun harrastavat moshausta aika taajaan. Perttukin piti yllättävän kauan paidan päällään…

Meno oli koko keikan ajan aivan mieletön, yleisö taputti mukana omaehtoisesti kuten myös bändin kannustamanakin. Uudelta levyltä kuultiin ainakin myös Grace, mieletön Last Hope, S.O.S ja jo aikoinaan David Bowien tunnetuksi tekemä Heroes saksalaisella nimellä Helden. Vaikka levyllä Till Lindemann:in mörisevällä laululla varustettu versio onkin hieno (ei kuitenkaan niin hyvä kuin alkuperäinen!) niin liveversio kuulosti vieläkin mahtavammalta! Vanhoista tuli mm. Bittersweet, jonka levyversiossa Ville Valon laulu kuulostaa jo joltakin! Hyvin toimi tämäkin ilman laulua.

Perttu jossain vaiheessa ilmoitti, että he ovat leikanneet Mikon pallit, kun nivusiin tuli sen verran pahat hiertymät Baltian keikoilla ja sanoi että saas nähdä miten käy seuraavassa biisissä: Prologue lähti hyvin käymään ja pystyihän se Mikkokin paukuttamaan loistavasti eikä meno ollut mitenkään munatonta! Master of Puppets oli myös mahtavaa kuunneltavaa kuten aina! Master, Master...!!!

Kun viimeinkin päästiin Vuorenpeikkojen tanssiin, joka kuulosti aikaisempaa erilaisemmalta ja jopa vieläkin paremmalta, oli tunne: tässäkö tämä sitten oli? Mutta sitten lähtikin vielä samaan soittoon Enter Sandman, joka sitten päättikin varsinaisen n. tunti ja 10 minuuttia kestävän setin.

Bändi tuli takaisin aika pikaiseen heittämään peräti 3 encorea. Aluksi rauhallinen ja kaunis Nothing Else Matters, sitten Life Burns, jonka loppupuolella bändiä livenä tukeva jääviileä Antero Manninen aurinkolaseineen soitti pääkalloselloa, jonka silmäaukoista loisti valo ja tuli savua. Biisin loputtua, kun muut valot sammutettiin, oli näky todella vaikuttava. Viimeiseksi läjähti vielä (jos nyt oikein vielä muistan!) Inquisition Symphony.

Yleisö ei tähän vielä ollut tyytyväinen vaan vaati lisää! Tulihan sitä vielä… Eicca meinasi, että otetaan vähän rauhallisemmin, jottei kenellekään jäisi painajaisia edellisestä! Rammsteinin rauhallinen biisi lopetti sitten tämän hienon konsertin…

Kirjoittanut kkantola 24.10.2007

            800×600  -  47 kt.


Arvostelu

3,03,03,03,03,0    (1 arvostelija)
Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

Ei kommentteja. Lisää kommentti!

Artikkelit: Keikkatunnelmat

Tulostettava versio

Tulostettava version ilman kuvia

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle

Hosted by Nebula.fi

 

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.  
Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti