Muusikoiden.net
03.12.2016
HOTONE - pienimmät pedaalit koskaan? 

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

30.06.2007: Tuska Open Air 2007 lauantai


Lauantaiaamuna aamiainen helttaan ja valmistautuminen päivän koitokseen. Kaupasta eväitä mukaan ja matkaan. Festarialueen portti oli vielä kiinni n. 12:45 eikä jonoa ollut juuri nimeksikään eiliseen verrattuna. Sisälle päästiin taas ajoissa ja ilmakin näytti suosivan.

Päälavalla (Radio Rock Stage) aloitti jenkkiläinen Misery Index, joka yllätti ainakin suomenkielen osaamisellaan. Oli opeteltu vähän useampiakin sanoja ja vaikeampiakin kuin yleensä. Musiikki oli taas hyvinkin kaoottista ja sekavaa, joten alku muodostui tuskaisaksi! Ei oikein iskenyt…

Sue Stagen (14:30) Before The Dawn jäi väliin. Harmi, kun näin vasta jälkeenpäin se kuulostaa h…lvetin hyvältä! Jotenkin vain tuntui olevan vielä eilisestä niin nukuksissa, että tuli jäätyä kuuntelemaan Inferno Stagella esiintynyttä Profane Omen:ia. Ei sen puoleen, hyvältä sekin kuulosti! Laulajan ärjyntä ja välillä puhtaatkin lauluosuudet tekivät skitsofenisen vaikutelman ja biisit toimivat hyvin! Nälkä kuitenkin taas yllätti ja alkoi eväiden nautiskelu samalla kuunnellen bändiä vähän kauempaa.

Tässä välissä tuli käytyä alueen levyliikkeessä ja löytyihän sieltä Korpiklaanin vastailmestynyt Tervaskanto bonus-DVD:llä varustettuna.

Seuraava päälavan esiintyjä (15:15) oli ruotsalainen Pain, joka tietenkin aloitti radiohitillä. Ai, se oli tämä… Välillä Rammstein:ilta kuulostava, mutta ei aivan samalle tasolle pääsevä bändi ei jaksanut (tämäkään) kiinnostaa vaan kohti Sue Stagea.

Väkeä ei ollut vielä paljon, joten pääsi sijoittumaan miksauspöydän eteen parhaalle paikalle. Lavalle ilmestyi tuskin palosammutinta isompi pikkupoika hevifestareille sopivalla asustuksella saaden yleisöltä suosiota. Siitäkös sitten poika innostui ja ammattimaiset lavaelkeet tulivat esiin! Siinä sitten käytiin välillä lavarakenteiden takana piilossa ja taas esiin innostuttaen yleisön. Kun Nikulan Jone tuli kuuluttamaan seuraavaa bändiä lauteille, sai pikkupoika kunnian tehdä varsinaisen esittelyn reippaasti: Thunderstone!

Tästä sitten lähtikin päivän parhaaksi muodostunut (ja jäänyt) show. Lähinnä paikasta johtuen soundi tuntui ensin varsin diskanttiselta, mutta parani siitä vähitellen. Bändi tykitti hyvällä sykkeellä kokemuksen voimalla. Nino Laurennen skitta oli mahtavalla tuulella, Mirka Rantanen kattiloi tehokkaasti, bassopastori Titus Hjelm jytisteli raivokkaasti, Kari Tornack maalaili sointuja ja tilutteli mallikkaasti ja Pasi Rantanen revitteli rehellisesti. Oikeassa ympäristössä Euroviisu-biisitkin kuulostivat oikeilta. Until We Touch the Burning Sun poltti tosissaan. Se onkin eka biisi, josta bändiin innostuin. Forth Into the Black oli myös taattua tavaraa! Bändi oli kovassa vireessä ja innostunut Tuskassa esiintymiseen. ”Vitun kova”-huudatukset tulivat kovaa! Vanhan miehen heviä…

Insomnium (Inferno Stage 16:15) oli valitettavasti jätettävä väliin. Olisin tsekannut tämänkin mieluusti livenä, kun levyt ovat h…vetin hyviä!

W.A.S.P oli meikäläisen nuoruudessa joillekin (meikä mukaan lukien!) aikamoinen peikko. Spekulaatiot kirjainyhdistelmästä kävivät kuumana ja siihen aikaan taisi hevi olla todella turmiollinen, tänä päivänä se on vähän liiankin suosittu! Joo, W.A.S.P:in hemmot on studiomuusikkoja, jotka on vetänyt peruukit päähän ja pukeutuvat erilaisesti, no, juu, juu…

Aika miedolta kieltämättä tämä paheellinen bändi päälavalla (17:00) kuulosti. Tuttuja kappaleita heitettiin täysin kasarimeiningillä. Yksi nuori kaveri kysyi: onko W.A.S.P hyvä? Mietin ja heiluttelin kämmentä, että no joo. Kaveri sanoi, että on se hyvä ja vastasin naurahtaen: on se! Kuunnellaan vähän, no kuunneltiin…

Inferno Stagella (18:00) hollantilainen Legion of the Damned heitti Stam1na-tyyppistä materiaalia kovalla asenteella. Pit lähti teltassa pyörimään aivan nenän edessä, hyvä ettei nenä lähtenyt mukaan! Liian rankkaa vanhalle! Ei sitten jaksanut jäädä…

Piti sitä sitten mennä Sue Stagelle katsomaan ja kuuntelemaan Bon Jovi-poppia: Brother Firetribe. Jätkät kyllä osaa soittaa, Pekka Heinolla on hieno ääni, mutta kevytmetalli ei niin innosta vaikka kiva sitä on välillä kuunnella. Emppu Vuorinen soittaa kyllä hyviä sooloja, niitä ei voi kuin ihailla, ammattimies! Sitten yhden pienen tauon aikana Pekka alkoi laulattamaan Stand by Me:tä ja heviyleisöhän oli täysin rinnoin mukana! Oli se hienoa kuultavaa, kaikesta huolimatta! Bändillekin taisi olla Tuska hieno kokemus, kun Pekkakin tokaisi ettei he lähde täältä koskaan!

Päälavalla (18:45) oli sitten jenkki Isis tunnelmoimassa ja tähän päättyi meikäläisen innostus tältä erää jo ekan biisin aikana. Ihme pulputusta aloitusmusana, kuulosti melkein jenkkiläisiltä huutokauppamyyjiltä!

Eikun kohti Zetoria syöpöttelemään ja juopottelemaan vaikka kolme bändiä olisi ollut vielä tarjolla! 45 Degree Woman, Nicole ja Emperor jäivät kokonaan väliin, valitettavasti? Pihvi vaan maistui viinin kera ja olut oli hyvä janon sammuttaja.

Sitten kämpille kuuntelemaan Korpiklaania, joka on tehnyt taas loistavan levyn! Innostuin surffailemaan kännykälläkin sivuille ja sinne kun olisi halunnut pistää jotain kommenttia, niin eksyikin MySpace:lle ja sinne on nyt myöhemmin jämähdetty! Piti katsoa vielä Die Hard 2, kun se sattui tulemaan ja kalja maistui…ja nukkumaan…

Korpiklaanin DVD Wacken:in 2006 keikalta on myös katsomisen arvoinen! Voi sitä jengimäärää, Tuska on tosi pieni…

Kirjoittanut kkantola 05.07.2007

            800×409  -  38 kt.


Arvostelu

3,03,03,03,03,0    (1 arvostelija)
Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

Ei kommentteja. Lisää kommentti!

Artikkelit: Keikkatunnelmat

Tulostettava versio

Tulostettava version ilman kuvia

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle

Hosted by Nebula.fi

 

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.  
Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti