Muusikoiden.net
11.12.2016
OGRE | Klikkaa tästä lisätietoa ja jälleenmyyjät 

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

27.08.2007: Dr. Helander & Min. Kuloniemi 26.05.07 J...


Olin juuri laittamassa rakkaille lapsilleni pitsaa: nuoremmalle sällille pohja, juustoa ja oliiveja, ei siis lainkaan tomaattikastiketta; vanhemmalle jäbälle pohja, mieto kastike, juustoa, oliiveja ja tonnikalaa
, kun työsuhdepuhelimeni soi: *ring-a-ling*
- hemmolla, hemmo puhelimessa
- mitä pitsakunkku, Esa täällä
- no ei täs kuule ihmeempiä
- ootko ostellu mitään musarojua?
- nooh, enpä juuri, pari virveliä ja PA-setin
- okei, kuule onko sulla mitään tänä iltana?
- noh, ei oikeestaan
- lähde sit roudaamaan mun kamppeita Juttutupaan, meillä on duokeikka Dr. Helander + Minister Kuloniemi
- ainyvvai?
- joo, Aija on Itävallassa laulamassa oopperaa ja tarttis roudaria
- emmä oikeen tiijä…
- lähenny, pääset kato himastakin veke, kun sulla on toi familyhelvettikin
- no okei, jos hellasärö antaa luvan, pennut on valittanu sille, et iskä haisee aina viikonloppuisin ”musiikille”
- okei, nähdään siellä sitten, saat palkaksi ikuisen ystävyyden ja lämmintä kättä
- kuulostaa hyvältä

Juttutupa on perinteikäs kortteliravintola Helsingin Siltasaaressa, vaikka Hakaniemeksi sen kyllä itse miellän. Juttutuvassa on usein, varsinkin kesäisin, ilmaisia pändi-iltoja viikonloppuisin. Juttiksessa, kuten sitä lempinimetään, on DLX-Musiikin sinne diilaamat vakiokamat:
- Martin Audion 15+pilli ämyrit korkealla seinällä sekä subbari tai 2 kpl jossain piilossa
- Martin Audion pienet kulmamonitorit lavalla
- mikserinä Allen Heathin PA-sarjan räkkivehje + räkillinen muljuttimia
Juttutuvassa on aidalla rajattu stage eli soittotila, joka on tosin niin matala, että sinne singahtaa helposti joku musiikin villitsemä kantajuoppo, joita Juttutuvassa piisaa. Juttiksen ongelmana on mielestäni ainainen kuumuus sekä pöydät lavan edessä. Pöytiin mahtumaton katsoja joutuu väenpaljoudessa puristuksiin pöytien ja baaritiskin väliin. Joidenkin mielestä pöydät tosin tuovat tilaan savuisen bluesklubin tunnelmaa. Ilmaisen tässä yhteydessä mielihyväni ravintoloiden tulevasta savuttomuudesta. Hurraa! Hurraa! Hurraa!

Sain rakkaalta puolisoltani luvan iltalomaan, kun lupasin olla suhteellisen kiltisti. En tosi maininnut päällä olevaa Antabus-kuuriani. Sneppasin taksin Larusta Hakikseen. Esa tuli hieman jälkeeni ja partnerinsa Ilkka oli jo lavalla soundtsekissä. Roudattiin Esan kamppeet ripeästi.
Ilkalla oli:
- Bad Cat 2x10 putkicombo
- Boss-viritinspedu, Tubescreamer sekä Bossin uusi Bassman-pedaali
- kitaroina Fender Esquire, johon on tosin lisätty etumikki sekä joku osista kasattu relikoitu Strato
Esalla taasen:
- Matchless Lighning 1x12, 15 W hi-end-putkicombo
- Boss-viritinpedaali
- kitaroina Gibson Les Paul Goldtop vm- 95, Silvertone “Leipälapio” sekä joku kammottava hirvitys, ilmeisesti joku Washburn tai joku onto härveli, jossa Gibsonin mini-humbucker (kuulemma 50 v-lahjaksi saatu joltain kiihkeältä fanilta)
- lisäksi, melko yllättäen, myös pieni 20x8 kokoinen Gretch-bassorumpu + pedaali sekä hihat-pellit + teline + tamburiini

Sain roudauksen ja soundtsekin jälkeen järkkärilta palkaksi 2 kaljalipuketta sekä lupauksen ilmaisesta pitsasta. Hain tiskiltä oitis 2 kaljatuoppia, jotka annoin 2 paikalla olevalle pahimmassa kännissä olevalle luuserille. Esa kiinnostui oitis:
- täh? miks annoit noi kaljat veke?
- no, katsos kun mulla on varaa dokata, mutta noilla ressukoilla ei
- ööh…vai niin
Lavalla oli myös Ilkan ja Esan jälkeen esiintyvän jonkun blues-ensemblen kamat, läjä jotain puhkinussittuja vintagestyrkkareita. Heh, joku voisi kertoa kaikille bluespuristeille, että uusiakin hyviä vahvistimia ja kitaroita on olemassa.

Duo Ilkka ja Esa aloittivat aikataulun mukaisesti klo 21. Setti käsitti biisit:
1. It Takes a Lot to Laugh (Dylan)
2. Perfect for the Blues (Helander, Seppälä)
3. Woodyard Street (Bloomfield)
4. Malted Milk (Johnson)
5. My Home Town (Helander)
6. Highway 61 (McDowell)
7. Catfish Blues / Still a Fool (Morganfield)
8. Don’t Gog Your Woman (Red)
9. Death Letter Blues (House)

Tilasin jätkien aloittaessa pitsaa, Marco Polon: kanaa, pekonia, maustekurkkua, homejuustoa ja persikkaa (!!!) sekä valkosipulia. Oli muuten ihan aikuisten oikeasti hyvää. Suosittelen. Keskityin suoraan sanoen setin kestäessä enemmän pitsani tuhoamiseen sekä perseiden vilkuiluun, kuin itse soittoon. Paikalla oli meinaan runsaasti siis todella hyvännäköisiä ämmiä kesähepenissään.
Sen verran tosin poikien setistä havaitsin, että setin sisäistä dynamiikkaa voisi olla enemmän, siis kaaria, nousuja ja laskuja, jos ymmärtänette mitä tarkoitan. Esan kitaroinnin ohella suoritettu samanaikainen aistikas bassari-hihat-työskentely sopi hyvin lisämausteeksi. Tarjouduin toki ennen keikkaa rumpaliksi, mutten saanut pestiä, kun olen kuulemma liian läski. Kiitti!

Setin päättyessä nostin saman tien kytkintä ja otin taksin Siilitielle, Siilipesä-ravintolaan, jossa odottivat ystäväni Jämä ja Silppuri sekä paikan kuuluisuus: 35 euroa maksava noin 60 cm kokoinen sukupitsa. Yhtään ei ollut nälkä, kun palasin yöllä taksilla kotiin, selvin päin. Rai-rai.

Kirjoittanut hemmo 30.05.2007


Arvostelu

4,34,34,34,34,3    (7 arvostelijaa)
Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

Silvio Dante: Hemmo is the best!
Robert: Nää on ihan parhaita!+
juici: Hemmo se osaa.
McCulloch: Tää oli ihan helvetin hyvä. Todellinen.
leka: parasta!
J.Hollström: hemmol on parraat artikkelit.
Samu S.: Liikaa mainintoja itse keikasta. Pientä hiomista kaipaa. Enempi juttua niistä perseistä.

Yhteensä 7 kommenttia. Lisää kommentti!

Artikkelit: Keikkatunnelmat

Tulostettava versio

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle

Hosted by Nebula.fi

 

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.  
Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti