| Kuvaus: | Soitan kitaraa ja laulan, mutta en ole laulaja, kitaristi enkä laulaja-kitaristi vaan biisien tulkitsija. Olen soittanut n.5-10 vuotta riippuen siitä, mikä voidaan määritellä soittoharrastukseksi, mutta pitkään soittotuntemukseen nähden en ole järin taitava (vaan itse asiassa suhteellisen paska) musikantti, koska en ole käynyt soittotunneilla vaan sen sijaan olen soittanut omilla ehdoillani silloin, kun soittaminen on tuntunut mukavalta. Minusta tuntuukin usein siltä, että mitä enemmän kitaransoitosta tiedän, sitä vähemmän osaan kyseistä instrumenttia soittaa. Laulussa olen vähän samoilla linjoilla, tosin pitkään harrastaneelta isältäni olen saanut siihen oppia, mutta en ilmeisesti tarpeeksi.
Olen komppikitaristi, tämä on tullut viime aikoina erityisen selväksi. En siksi, etten voisi tai haluaisi soittaa sooloja - harjoittelemalla sitäkin taiteenlajia oppisin - vaan siksi, että komppaamisen mahdollisuudet ilmaisuun tuntuvat minulle erityisen ominaisilta. Vaikeinta kitaransoitossa minulle on aina ollut ja tulee aina olemaan alternate picking. Se on fyysisesti mahdotonta ja epäinhimillisen luonnotonta. Jo ensimmäisillä bassotunneilla opettajani näytti, että ei, kertakaikkiaan ei aina samalla sormella vaan etusormi, keskisormi, etusormi, keskisormi jne. Downstroke taas tulee kuin itsestään. Laulussa taas suora huuto vaikuttaisi olevan minulle se juttu.
Soitan/laulan ja kuuntelen kaikkea hyvää musiikkia genreen katsomatta, mutta tarkasteltuani kuulemaani musiikkia olen huomannut, että suurimmassa osassa siitä kitarat soittavat säröllä. Tärkein bändi musiikintuntemukseni kannalta on ja tulee aina olemaan The Offspring, sillä se oli ensikosketukseni (nopeatempoiseen) musiikkiin musiikin vuoksi. En pidä juurikaan tärkeänä viimeistellyn hiottua yksittäisen soittajan soittotaitoa vaan minulle on tärkeintä biisintekotaito sekä se, miltä koko bändi kuulostaa. Tämän vuoksi alla olevat listat näyttävät siltä, miltä näyttävät. Mutta mielestäni kunniamaininnan ansaitsee edesmennyt Charles Michael "Chuck" Schuldiner, sillä hän sävelsi teknisesti erittäin vaativaa musiikkia, mutta niin, että biisit rokkasivat tästä huolimatta. Sattumalta hän oli myös erittäin taitava kitaristi ja laulaja.
Tällä hetkellä vaikutan kavereideni kanssa noin kolmessa bändiprojektissa.
Frozen Semen, vokaalit ja rytmikitara
Thrash-vetoista metallia. Se ensimmäinen kunnon bändini ja siksi legendaarisuudessaan omaa luokkaansa. Toisin kuin ekat bändit yleensä, toimintaa on jatkettu aktiivisesti keikkaillen ja biisejä tehden ilman kummempia kokoonpanomuutoksia. Ensimmäinen fyysinen demo "Artificial Insemination" äänitettiin livenä treenikämpällä ja julkaistiin v. 2010.
Caught In The Between, vokaalit ja rytmikitara
Yhden levyn studioprojektista oikeaksi bändiksi kasvanut horse metal -ryhmittymä ei jätä ketään kylmäksi. Takana kaksi täyspitkää, keikoilla on käyty mm. Vulcanon (BRA) kanssa.
(Psychoparalysis), basso
Dynamic Death Metal. Keskeisinä vaikuttajina Death sekä Bolt Thrower. Perustettu alkuvuodesta 2010, jolloin julkaistiin 2 ekaa demoa ja soitettiin kymmenisen keikkaa. Tästä on hyvä jatkaa vuodelle 2011.
Vuosina 2008-2011 tuli myös hakattua bassoa Cause of Deathissa kahden demon ja jokseenkin kymmenisen keikan verran.
Perimmäinen perusta harrastukselleni on se, että soittaminen ja laulaminen vain on minusta niin kivaa. Jos jostain käsittämättömästä syystä jäi vielä epäselväksi, niin en todellakaan ole musiikin ammattilainen vaan yrityksen ja etenkin erehdyksen kautta säännön vahvistavia poikkeuksia lukuunottamatta itsekseni vähän opetellut musiikinharrastaja. Kirjoittelen tänne enimmäkseen siitä syystä, että tiedän kuitenkin aika paljon siitä, miten kitaraa ei soiteta tai miten ei lauleta. Omakuva on Miitistä 2009, siitä kuuluu kiitos jäsen Closurelle.
3 levyä:
The Offspring - Ixnay on the Hombre
Stone - No Anaesthesia!
Viikate - Kaajärven rannat
3 kitaristia:
James Hetfield
Mille Petrozza
Dexter Holland
3 laulajaa:
Mille Petrozza
Dexter Holland
James Hetfield
3 biisintekijää:
Dexter Holland
James Hetfield
Mille Petrozza |