11.11.2011: Juzpen jatkeet

Kitarat Gibson Les Paul Deluxe Limited Edition Pitkään jouduin edelliseltä omistajalta "kinuamaan" että saataisiin kaupat aikaiseksi ko. kitarasta, mutta kärsivällisyys kannatti. Kyseessä on siis Les Paul Deluxesta tehty 30-vuotis "juhlamalli". Speksit: Runko: Mahonkia, vaahterakannella, kansi bullion gold, muuten natural-lakkaus. Kaula: Mahonkia, natural-lakkauksella Mikit: Tallassa Seymour Duncan Seymourized mini humbucker ja kaulassa Seymour Duncan Vintage mini humbucker Talla: Normaali TOM/Stopbar Virittimet: Gibson Vintage Tarina: Tutustuessani kitaran entiseen omistajaan ja testailtuani kitaraa huomattavan monissa yhteyksissä, huomasin, että soittotuntumaltaan se on kuin minulle tehty. Pitkällisen pohdinnan ja parin CS-gibsonin jälkeen ko. henkilö suostuikin soittopelistä luopumaan. Edellinen omistaja oli korvannut alkuperäiset Gibsonin minihumbuckerit Fralinin P-90:llä, ja saatuani kitaran halusin palata lähemmäs humbucker- soundia, joten päädyin hankkimaan edellämainitut SD:n mikit kitaraan. Soitettavuus ja tuntuma: Kuten jo kerroin, soittotuntuma oli tärkein syy juuri tämän kitaran hankintaan. Vastaavalla tavalla muotoiltuun kaulaan en ole muissa Gibsoneissa törmännyt. Tuntuma on jämäkkä, mutta kevyt. Omille nakkisormilleni se sopii oikein mainiosti. Lisäksi kaulan lakka ei ole Gibsonin "paskamagneettilakkaa", koska verrattuna esim. LP Studioon, kaulan takapinnalle soitettaessa kertyvän paskan ja lian määrä on minimaalinen. Soundi: Duncanin minihumbuckerit ovat hyvin lähellä Gibsonin omia, mutta huomattavasti kivuttomammin saatavilla. Verrattuna täysikokoisiin Gibsonin humbuckereihin soundi on kirkkaampi, mutta ulostuloa on jokseenkin saman verran. Kaulamikin soundi oli yllättävänkin kirkas ja kuulas. Soundivalikoimaa piisaa humpasta raskaampaankin hevimetalliin. Plussat ja miinukset: + Terve soundi + Jämäkkä soittotuntuma + Paskaantumaton lakkaus kaulassa + Pornonpunainen sisustus laukussa - Hinta (no joo... maksoin mitä maksoin) - Ei saa kaupasta Mikinvaihto update: Vaihdoin Duncan custom shopista tilaamani P-90 kokoiset humbuckerit kehiin. Mikit on suunniteltu Duncanin APH-1 (kaula) ja SH-55 (talla) mallien pohjalta. Soundi parani pari piirua. Vahaamattomuutensa takia tuo tallamikki kiertää juuri sopivan herkästi hieman miedommillakin soundeilla. Jackson Kelly Japan (MYYTY) Kitaran historiasta en tiedä sen enempää, kuin että ostin sen käytettynä Tampereen Musiikista vuonna 2004. Speksit: Runko: Lehmusta, flaked black-maalaus Kaula: Vaahteraa, natural-lakkaus Mikit: Tallassa Seymour Duncan JB-model ja Kaulassa Seymour Duncan Jazz. Talla: Floyd Rose Virittimet: Gotoh Tarina: Kitara oli myyntitilissä Tampereen Musiikissa mielestäni kohtuulliseen hintaan, ja tarvitsin itselleni luotettavaa soittokaveria. Siispä tein kaupat. Soitettavuus ja Tuntuma: Perushevikitara. Tuntuma on varsin kevyt (omasta mielestäni hieman liian kevyt) ja innostaa turhanpäiväiseen hiplailuun. En olisi varmaankaan viihtynyt kitaran kanssa näin pitkää jos en siitä jollain lailla pitäisi. Soundi: Perushevisoundi. Kaulamikillä pehmeä ja laulava, toimii puhtaanakin varsin näppärästi. Tallamikillä taas tanakka ja leikkaava. Kyllä tälläkin humpat ja jenkat soittelee. Plussat & Miinukset: + Hinta/Laatusuhde + Kestänyt kovaa käyttöä - Turhan neitimäinen tatsi - Liian kevyt :P Vahvistimet Marshall 2266C Vintage Modern Combo Ostettu Tampereen Musiikista 29.5.2009 Ominaisuudet: - Teho 50W - Yksikanavainen - Kaksiosainen preamp-volume - EQ ja presence (hienosäätöön) - Master volume - Mahdollisuus valita onko etuasteessa 3 vai 4 putkea käytössä - KT-66 pääte - Efektiluuppi, joko -4 (speduille) tai +10dBu (räkkiefekteille) - Digitaalinen plate-reverb mallinnus Hyvä perusmarsu. 1987:n ja 2204:n ristisiitos. Rokkimiehen perusvahvistin. Treble-bleed modeilla varustetulla Les Paulilla saa tarvittavan soundiskaalan kitaran potikoita ruuvaamalla. Plussat ja miinukset: + Hyvä soundi + Suhteellisen kivuton roudattava + Hyvä dynamiikkavaste + KT-66 pääte - Parhaat soundit masterin ollessa 7-9 Peavey 5150 I Nuppi (MYYTY) Ostettu Tampereen Musiikista vuoden 2003 lopulla. Ominaisuudet: - Teho 120W - Kaksi Inputtia, Normal ja High Gain - Kaksi kanavaa, kummalekin oma Pre- ja Post-Gain sekä "vihreässä" kanavassa crunch-kytkin "pientä" boostausta varten - Kanaville yhteinen EQ, Presence ja Resonance - Efektiluuppi - Säädettävä Impedanssi 4, 8 tai 16ohm - Etuasteessa oma ulostulo Soundit: Perusvahvistin perusrokkarille. En yhdy monesti täälläkin esiintyneeseen mielipiteeseen, että 5150 ei soveltuisi muuhun kuin "örkkihevin" soittoon. Soundivalikoima on (ainakin särösoundien kohdalla) suhteellisen monipuolinen. Tosin en ole vieläkään keksinyt mitä käyttöä on "punaisen" kanavan pre-gainin asennoilla 5-10. Jos tämä 5150 on kelvannut yleiskoneeksi Popedan Costellolle, niin kelpaahan se minullekin. Sivistymätön junttirokkivahvistinhan se on, mutta sitä minä siltä haluankin. Puhtaat soundit eivät tosin ole kovin hyvät.... Plussat & Miinukset + Riittävästi tehoa + Riittävä säätöalue etuasteessa + Ei tarvitse lisäboostausta EQ:ssa KAPEA säätövara - Liikaa tehoa - Painava - EVH:n nimikirjoitus etupaneelissa Marshall Master Lead Transistoricombo Hintaansa ja transistoreihin nähden loistava keikkapeli, jolla olen soittanut ainakin 30 keikkaa. Kone on valmistettu ilmeisestikin 80-luvun alkupuolella ennen valvestate-sarjan markkinoilletuloa. Ominaisuuksia: - Teho 30W - Pre- ja Post Gain Kytkimet, yksi kanava - Normaali EQ ja Preasence säädin - Celestion 12" Elementti Soundi: Transistorivahvistimeksi hyvin reagoiva. Puhdas soundi hieman eloton, mutta pikkuroso ja kunnon särösoundit ihan mukiinmenevät. Plussat & Miinukset + Kevyt + Hintaansa nähden pirun hyvä soundi + Luotettava - Vaatii erillisen boostin - Ei hakkaa kunnon putkipeliä ikinä H&K Edition Tube 20th Anniversary (Myynnissä...) Bändikaveriden kyllästyttyä paskahuusin kokoiseen mölytoosaan lavalla, myin 5150:n pois ja ostin 20w:n putkikombon Tampereen Musiikin bändikamaosastolta helvetillisen kovaan 590e:n hintaan. Uutena. Pientä laittoa kaipasi samantien ja kyseenalaiselta vaikuttanut reverbitankki ohitettiin kytkennässä. Puhdas soundi erinomainen, samoin oma särösoundi. Harmillista kyllä on hieman tuhnahtava tuolla metalscreamerilla boostattuna, joten uusi säröpurkki pitänee hankkia. Ominaisuudet/säädöt: - Kahdella etuasteputkella varustettu etuaste (TAD selectit vakiona) - Kahdella pikku 84:lla varustettu pääte (jälleen TAD selectit) - Yksi EQ (jyrkkä) - Puhtaalle oma volume, särölle erilliset pre- ja master - Jousikaiku, efektiluuppi ja 8-16 ohmin kaiutinliitäntä Plussat ja miinukset: + Kevyt kantaa + Halpa hinta + Hyvä soundi - Hiukan epävarman oloinen - Vaatii erillisen säröpedaalin Helvetin jyrkkä EQ - Paska kaiku Efektit ja pedaalit Jim Dunlop Cry Baby Se perinteinen wah-pedaali. Kyseinen yksilö on kotoisin kultaiselta 70-luvulta. Ostin aikanini Still-orkesterin kitaristilta 20 euron hintaan vanhan reenikämpän hautajaisissa. Ostaessani wahista puuttui pohjalevy ja kytkennöissä oli "pientä" rahinaa/häiriötä. Pikku korjailun jälkeen sain pelistä hyvinkin toimivan. Valitettavasti ko. pedaali sitten unohtui eräissä jameissa kaverin studiolle, eikä sitä ole sen koomin näkynyt... Ehkäpä joskus saan sen takaisin. MXR Distortion III Oujee! 70-lukusärö! Ennemmin rankka overdrive kuin säröpedaali. Hintaansa nähden todella jämäkkä ja hyväsoundinen. On korvennut vanhan pinkin Ibanezin. Hyvin soittotatsiin reagoiva ja komppailusärönä vallan mainio. Toisella overdrivellä buustattuna päästään myös teinix-distortion soundiin. Dunlop HEIL Talkbox Tilasin itselleni joululahjaksi. Cooleista coolein efekti. Ehkä toisaalta jo itsessään oma instrumenttinsa. Kirjoittanut Juzpe 01.08.2007

Arvostelu

(12 arvostelijaa)

Kirjaudu sisään arvostellaksesi!

Kommentit

Yhteensä 3 kommenttia. Lisää kommentti!

Tulostettava versio

Tulostettava version ilman kuvia

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle