03.01.2012: juicin soittovehkeet ja muut härpäkkeet

Kepakot: Palajazzari Fenixin Jazz Basson ostaminen oli loppujen lopuksi itselleni kompromissi, olihan se jazzarin muotoinen ja ihan hyväsoundinen, mutta toisaalta täysin potikattomana yhden tempun vehje. Elokuussa 2010 bongasin m.netin torilta myynnissä olleen siistin vaahterakaulaisen yksilön joka oli koottu eri osista. "Hile" meni kojonekselle ja samalla reissulla ostin rock-ola5:ltä palajazzarin. Vaahteraotelauta tekee soundista hivenen kirkkaamman. Lisäksi bassoon oli modattu kielet kulkemaan rungon läpi. Tähän mennessä ehkä tyylikkäimmän näköisin omistamani soitin. LTD M50 Myytyäni rahapulassa Ibanez RG321MH:n pois, totesin kuukautta myöhemmin (Kesäkuussa 2011) kesälomarahat taskussani, että kyllä mie tarvitsen kakkoskitaran ja mieluiten sellaisen aika perinteisen ohutkaulaisen hevitikun kahdellla humpparilla. Jännää oli havaita, että vaikka samalla kerralla testasin musiikkiliikkeen hyllystä muitakin kitaroita - kuten Epiphone Les Paul, Jackson DKMGT, Jackson PS-2, Ibanez S4, Schecter Demon FR ja BC Rich Warlock - niin tämä puhutteli itseäni eniten. Kaupantekijäisiksi sain uudet kielet ja hihnan, joten ei paha 129e:n ostokseksi. Tokai ATE-50 Olin soittanut Yamahan SG:llä viimeiset kolme vuotta ja jotenkin vain aloin tylsyä. Rouheista soundeistaan huolimatta se oli aika yksipuolinen kepakko. Himoitsin kovasti sen tilalle Ibanezin Jet Kingiä ja etenkin sitä ykkösversiota (koska kakkosversion pleksisuojat pilasivat kitaran ulkonäön minun mielestä täydellisesti). Musiikkiliikkeessä ollut yksilö ehti kuitenkin kadota, ennen kuin pääsin Yamahasta eroon. Jotain muuta piti siis keksiä tilalle. Jo jokunen aika takaperin oli taustalle syttynyt vahva Telecaster-GAS, telen rähinää kun kuuli Tuomari Nurmion, Hassisen Koneen, The Stranglersin ja lukuisten muiden taustalla. Kokeilin useampia musiikkiliikkeiden hyllyissä oleita Telecastereita, mutta ehdoton vaatimukseni, että kitaran pitää vähintään olla Made In Japan. Niinpä vaihtoehdoksi nousivat Tokait. Musiikkiliikkeen omistaja pyysi minua valitsemaan kolme värisävyä, koska ei ollut varmuutta millä värityksellä olevaa kitaraa saataisiin. Paremmuusjärjestyksessä valintani olivat Natural, Blonde ja Buttersotch. Butterscotch oli tilausta tehdessä ainoa passeli vaihtoehto, jota Japanista oli Suomeen tulossa. Päätin ottaa sen. Kitara lopulta syksyllä 2006 saapui Suomeen ja Kuopioon. Bändikäyttöä kitaralle ei vielä ole ollut, mutta pelkässä kotisoittelussa kitara on osoittanut taipuvansa monenlaiseen. Telelle ominainen rähinä on suhteellisen hyvin saavutettavissa ja keskiasennossa saadaan sopivasti tukevuutta soundiin. Kaulamikkiä käytän itseasiassa aika vähän. Kitarassa on alkuperäiset singlecoil mikit. Ehdotuksista huolimatta en aio vaihtaa humbuckeria tallaan - en edes singlecoil kokoisena - enkä PAF:ia kaulaan. Hieman räväkämmät mikit aion jossain vaiheessa mahdollisesti vaihtaa, mutta seuraava operaatio kitaralle olisi Faradayn häkin rakentaminen häiriöiden vähentämiseksi. EDIT 10.03.2009: Teippailin viikonlopun aikana mikkikolot ja plektrasuojuksen kääntöpuolen alumiiniteipillä. Häiriöhurinat lievenivät jonkin verran, joskin tietokoneen kuvaputkinäyttö aiheuttaa häröääniä edelleen. Samalla tuli vaihdettu 9-setin tilalle 10-56 kielet ja päädyin lopputulokseen, että talla pitänee vaihtaa. Niin vintagehenkinen kuin kolmipalatalla olisikin, intonaation säätäminen on näemmä kompromissi. Ja kaiken lisäksi D/G ja E/A tallapareista jouduin ottamaan jouset pois, että edes toisen kielen sai oikeaan vireeseen 12. nauhasta ylöspäin. Kuusipalaista tallaa siis metsästämään. EDIT 15.05.2009: Pysyttäydyin kuitenkin kolmipalaisessa tallassa ja tilasin Thomannilta Göldon messinkiset & kompensoidut tallapalat. Hienovire asettui kertaheitolla kohdilleen. Puukorvana en havainnut huomattavaa muutosta teräksisten ja messinkisten tallapalojen välillä, mutta onpahan ainakin vintagempi. EDIT 29.10.2010: Kitara on kulkenut Johannes Avengerin keikkareissuilla ansiokkaasti mukana ja rähinää riittää. Silti aion modauttaa kitaran vielä yksinkertaisemmaksi - Esquireksi - eli kaulamikki poistuu käytöstä ja samalla vaihdan pleksinkin vanhasta vinyylilevystä sahattuun. Seymour Duncanin Quaterpounder tai Jerry Donahue ovat vahvoilla kisassa. EDIT 08.08.2011: DiMarzion TwangKing odottaa edelleen asentamista tallaan. EDIT 03.01.2012: Myin TwangKingin pois, kitara edelleen varustettu alkuperäisillä mikeillä, mutta kielet vaihtuivat 11-56 settiin punotulla G-kielellä. Nyt on twäng kohdallaan! Yamaha C-40 Tämän luuttumallin varmasti moni tuntee. Sain jouluna 1998 lahjaksi ja siitä lähtien on enemmän tai vähemmän käytössä ollut. Tällä minä ekat kaksi vuotta soittelin ja opettelin soittamaan. Tästä on turha koskaan luopua. Tälle on aina käyttöä. Joko nuotiorämpyttelyä, espanjalaiselle musiikille pilailua tai neo-klassiseen-black metalliin akustisia väliosia. --- Vahvarit ja kaapit: Earth RB-15 En ollut tyytyväinen Hagströmin soundiin, alin botne puuttuu. Laitoin muusikoiden.netin Torille ilmoituksen jossa etsin 1x15", 2x15", 2x12" tai 4x12" -kaappia ja mieluiten mahdollisimman vintagea/retroa. Ei tärpännyt sillä, mutta vanha tuttu rock-ola5 oli laittanut myyntiin Earthin kopion Peaveyn 115-kaapista. Ostoon saman tien ja bassosoundi parani kolmanteen potenssiin. Toisen samanlaisen kun vielä saisi! Hagström L115B Retro bassokaappi löytyi satasella lojumasta musiikkiliikkeen nurkasta vuodenvaihteessa 2010-2011. Pakkohan se oli ostaa. Ensimmäisenä outoutena oli, että sisäänmeno oli XLR-liittimellä, mutta onneksi sellainen piuha oli helppo tehdä (kiitos, J. Turunen). Kaappi on ilmeisesti 1970-luvun alusta ja sisällä oli alkuperäisenä elementtinä JBL D140F 15"/100W/8ohm eli kaappi oli melkolailla Fender Showman 15 -kopio. Halusin varmuuden vuoksi kasvattaa tehonkestoa, joten vaihdoin tilalle elementiksi Peavey Scorpionin (15"/200W/4ohm). JBL:n myin rahapulassa Elokuussa 2011. EDIT 03.01.2012: Jäi syrjään Joulukuussa 2011 bassokäytöstä todettuani sen turhan honottavaksi. Odottaa uutta elementtiä ja palautusta kitarakäyttöön. Marshall / Park G10Mk.II "Riivattu" Sain rippilahjaksi Elokuussa 2000 yhdessä Squier Stratocasterin kanssa. 10W:n vahvistin Made In India. Ainakin yksinkertainen; Gain, Contour ja Volume -potikat sekä Boost -nappi joka boostaa soundia ja lisää säröä. Oikein kelpo makuuhuonesoitteluun vaikka on tätä hardcore-bändinkin kanssa yritetty luukuttaa. Kaiun puuttuminen iso miinus, muuten oiva Nirvana / System Of A Down / epävireinen punk/HC -vahvari. Joskus jos tarvitsen jollekin levylle isoa särösoundia niin otan tämän studioon ja kaikki nupit yhteentoista. Kutsun tätä jostain syystä nimellä "Riivattu". Marshall 1965B Ostin Tammikuussa 2011. 4x10" alakaappi. Marshall valmisti näitä Mini-Stack -kitarakaappeja vuosien 1984 ja 1991 välillä. Peavey Century 200H Peaveyn 1970-luvun lopun innovaatiota - yleisvahvistin. Toimii kelvollisesti kitaralla ja varmaan uruillakin, mutta itse käytän tätä bassovahvistimena. Saturation -potikalla saa sointiin säröä beibi ja kivana lisänä toiminnon saa jalkakytkimellä katkaistua pois. Ei enää erillisiä säröpedaaleja bassoon! (Ehkä.) Peavey Standard 260H Kaksikanavainen 130W:n transistorivahvistin. Näitä on 1970-luvulta lähtien käytetty sekä kitaralla, uruilla että bassolla. Peaveyn innovatiivisuudesta kertoo hyvin, että kanavakohtaisten sisäänmenojen lisäksi vahvistimessa on kanavien sekä sarjaan että rinnakkain kytkemismahdollisuus. Maailmaa nähnyt vahvari saapui minulle Helmikuussa 2011. Vahvistimen puhdas kanava on transistoritekniikasta huolimatta lämminhenkinen ja syö hyvin pedaaleja. Effects-kanavan särö on ainakin kitarakäytössä lähinnä vitsi. Yamaha HY-10GIII 10 wattinen pikkuriiviö. Ostin tämän Toukokuussa 2010 ilmeiseen rahapulaan joutuneelta kaverilta ihan vain laitteen nostalgia-arvon takia. Tällä kitaravahvistimella soitin ensimmäisissä Sarinko & Co.:n treeneissä, tätä käytettiin Neurotic Defensen lauluvahvistimena melkein vuoden päivät ja tällä saatiin Satu-sedän ensimmäiselle demolle lauluun todella infernaalinen soundi. Ostin lähinnä Johannes Avengerin laulun säröttämiseen, mutta pikatesti kitaralla osoitti, että tästä saa ihan kelpo (vaikkakin hieman lo-fi) soundia jazziin, bluesiin ja black metalliinkin. Plus että vahvarilla irtosi tismalleen sama kitarasoundi joka on The Doorsin "End Of The Night" biisissä. :) EDIT 15.11.2010: Annoin tämän Johannes Avengerin laulajalle toistaiseksi lainaan. --- Efektipedaalit: Boss DS-1 Ostin tämä Jasson kitaristilta Maaliskuussa 2006. Tätä kutsuisin "kaappi-pedaaliksi" eli pedaaliksi jota häpeää. No, minä en tätä häpeä. Jokaisella kitaristiretkulla, joka koskaan vaan on Nirvanaa kuunnellut tai soittanut, pitää tämä olla. Volan loppuminen kesken on se tämän pedaalin pahin miinus. Mutta omassa (tällä hetkellä vähäisessä) käytössäni tämä on toiminut. Käytän tätä kevyempään rosoon OS-2:n huolehtiessa isoimmista säröistä. Boss FRV-1 '63 Fender Reverb eli pedaali joka imitoi kaikkein klassisinta jousikaikua. Ostin tämän Huhtikuussa 2010. Tämä elävöittää mitä tahansa musiikkia mukavasti, mutta etenkin tästä lähtee juuri SE surf-soundi jota olen etsinyt. Let's go surffin'! Boss HM-2 Ei kaivanne selityksiä. Jokaisen metallimiehen salainen pahe, varsinkaan jos yhtään tykkää 90-luvun alun svedupörinästä. Kaikki nupit kaakkoon kääntämällä lähtee se legandaarinen Entombed-Dismeber-At The Gates-soundi, mutta "kaikki potikat kello kahdessatoista" lähtee kelpo black metal-soundi. Katsotaanpas varastiko tämä Tammikuun 2012 alussa kokoelmaani pompannut legenda ykköspedaalini paikan. Boss OS-2 DS-1 on aika sirkkeli ja tarvitsin Orangille mieluummin overdrive-pedaalin boostaamaan. Ostin tämän kesän ja syksyn taitteessa 2009. Tässähän ne on kätevästi molemmat samassa: overdrive ja distortion. Drive ja Color -potikoita sopivasti pyörittämällä syntyy monenmoista säröä. Orangin vaihduttua ValveKingin ja TOP50:n kautta Peavey Standardiin, tästä on tullut pääsäröni joka riittää mainiosti hardcoreen kuin black metalliinkin. Ibanez DE7 Ostin kojonesilta Elokuussa 2011. FRV-1 saa huolehtia surf-osastosta ja tällä koitan jahdata lämmön puutteesta huolimatta sitä Shadows/Esa Pulliainen -settiä. Myös laulukaiuksi uhraamista olen harkinnut. Ibanez LF7 Ostin täydeksi hupailupedaaliksi Marraskuussa 2011. Kitaralla saa tukkoista rutinaa, mutta tarkoitus on käyttää sitä tuottamaan puhelinmaista ääntä radioparodiaäänityksiin. Ibanez LU20 Kromaattinen pedaaliviritin. Ostin pedaalilaukkua varten Lokakuussa 2010. Toiminta muuten moitteeton, mutta muuntajaliitin alkoi pätkiä noin puolen vuoden käytön jälkeen ja ollessaan signaaliketjussa ekana tuhosi/katkoi läpimenevää signaalia. Korjauksena siirryin käyttämään pedaalissa 9V:n paristoa ja poistin sen signaaliketjusta varmuuden vuoksi. Ibanez PD-7 Minulla oli tätä ennen bassosärönä Big Muff Pi MIR eli ryssä-Muffi. No, se hävitti särösoundista alapäät ja kevyttä runttua ei oikein saanut, vain infernaalista sirkkeliä (joka kyllä joihinkin biiseihin kävi). No, myin Muffin ja olin jo aiemmin käynyt musiikkiliikkeessä testaamassa tätä. Tässähän on liukukytkimellä valittavissa särön laatu eli Clean (buustaava vaikutus), OD (rokkisäröä) ja Distortion (metallin rytkettä). Ja Attack -kytkimellä saa valittua taajuusalueen jolle särö nappaa. Itse pidän kytkintä aina Off-asennossa, muuten basistille "ah, niin tärkeät" alataajuudet katoavat. Tuohon aikaan minulla oli vielä käytössä eka bassoni, Washburn XB-120 aktiivimikeillä. Sen kanssa PD-7:sta ei kuitenkaan saanut oikein mitenkään kevyttä, putkivahvistinmaista rosoa bassosoundiin. Joko piti vaan tyytyä boostaukseen ilman säröä, tai sitten OD -asento hyppäsi silmille vaikka gainit oli nollassa. No, asioilla on tapana muuttua. Joskus kesällä 2006 treenasimme rokkibändimme kanssa ja olin silloin siirtynyt käyttämään Thunderbirdiä ykkösbassonani. Kerran treeneissä silloisesta säröstäni eli Behringer BDI21:stä hiipui paristo. No, sopivaa muuntajaa ei ollut ja nuukana miehenä en jaksanut käydä ostamassa uutta paristoa. Otin seuraaviin treeneihin mukaan PD-7:n ja lykkäsin sen Thunderbirdin ja Peaveyn väliin. Ai jumalauta! Uusi soundipaletti aukesi heti. Clean asennossa PD-7 buustasi juuri sopivasti bassosoundia, ihan kuin olisi Ampegin kiuasta huudattanut. Ja OD:lle kun käänsi niin Lemmy Kilmister -särö tulvahti ilmoille ilman Rickenbackeria. Sillon päätin, että tällä yhdistelmällä vetelen bassoa vaikka hamaan loppuun asti. Coverbändissä minulla on tapana käyttää PD-7:a näin; kahden kitaran biisit: pois päältä; yhden kitaran biisit: CLEAN tai jos biisi tarvitsee säröä niin sitten OD; runttubiisi, alaviremätöt: näitä on setissä korkeintaan yksi -> DIST. Muuten potikat näin: Drive 0, LO 5, HI 6-7, LEVEL 6. EDIT 06.09.2011: Olen antanut pedaalin toistaiseksi lainaan Johannes Avengerin basistille, koska omassa bassonsoitossani en tarvitse tätä. --- Muuta lattialla: Ibanez IFS1 Kanavanvaihtopedaali. IFS1:ä käytän Peavey Centuryn särön on/off -kytkimenä. --- Rummut: Mustat Traxit mahdollisesti 90-luvun alusta. 22bd, 12rt, 13rt, 16ft, 14sn. Basarissa lyöntikalvona Evans EQ3 ja tomeissa Evans EC2:t. Pelteinä löytyy vanhaa Paiste 302:sta 14" haikkana ja 20" ridenä. Crashinä Sabianin B8 Medium Crash 16" ja splashinä/chinana toisesta reunastaan suoraksi rälläköity Paiste 802 16" crash. Hardware on melkoista sillisalaattia. Symbaalitelineiden valmistajalitaniasta löytyy Trax, Ludwig, Yamaha ja BasiX, virvelitelineenä Mapex ja hihat-telineenä Tama. Pedaaliosaston tonttia hoitaa Pearl P-120P. EDIT 06.09.2011: Annoin rummut kaverilleni tilanpuutteen takia. --- Äänen reititysvälineet: Peavey Untity Series 1002-8 RQ 10-kanavainen mikseri kahdeksalla mikkietuasteella. Ei low cutia eikä padia. Ostin Maaliskuussa 2010 treenikämpän laulukamojen mikseriksi. Tascam 244 Jykevä rautarunkoinen kasettineliraituri. Kanavissa kaksialueinen EQ volume ja Q-säätimillä. Ostin laitteen kesällä 2004 ja sillä tein ensimmäiset kotidemot Neurotic Defenselle ja myöhemmin olen taltioinut sillä biisejä Juicius Maximus -projektia varten. Mix-osio ei toiminut ostohetkestä lähtien, joten EQ:ta ei ole voinut säätää äänityksen jälkeen. Testasin sängyn alla lojunutta laitetta kesällä 2009 ja huomasin toiston olevan epäkunnossa. Sain kuskattua laitteen viimein huoltoon Lokakuussa 2010 ja huoltoliike vaihtoi vetohihnat ja putsasi muutenkin laitteen. Pienen testikäytön jälkeen selvisi, että Mix-osion ainoa vika oli käyttäjän korvien välissä. Muutama vipu oli jäänyt kääntämättä. Asian hoksaamiseen ei sitten mennytkään kuin vain kuusi vuotta... Wharfedale Pro EVP-12 Ostin itselleni laulukaapit Elokuussa 2011 treeniksen kamapolitiikan muuttuessa epävakaaksi. --- Mikrofoniosastolta löytyy tällä hetkellä vain: - JTS TX-8 (laulumikki) - AKG D541 (puhemikrofoni) - t.Bone BD-300 (Shure B52-kopio). Kai noilla jotain pörinää ja örinää tarttuu talteen... --- Muuta: Dübreq Stylophone --- Entiset soittokamat: Koska 15.03.2010 tapahtuneessa päivityksessä suurin osa vanhoja kamoja koskeneesta tekstistä katosi, jätän teitä tylsistyttämään lyhyen listan. - Alto L-8 - 8-kanavainen mikseri - 2008-2011 - Aram Music Instruments PB-04 - basso - 2009 - Behringer BDI21 - bassoetuastepedaali - 2005-2007 - Boss MD-2 - särö - 2002-2003 - Boss MT-2 - särö - 2002 - Carlsbro TOP50 - putkikitaracombo - 2010-2011 - Danelectro Reel Echo - nauhakaikupedaali - 2009-2010 - Electro-Harmonix (Sovtek) Big Muff (Made In Russia) - särö - 2004-2005 - Epiphone Thunderbird IV - basso - 2005-2009 - Fenix Jazz Bass - basso - 2009-2010 - Framus FR212 CB - kitarakaappi - 2009-2010 - Fulltone 70's Fuzz -klooni by Jarkko Halonen - särö - 2007-2011 - Ibanez RG321MH - kitara - 2010-2011 - Jackson JS-20 - kitara - 2002-2003 - Marshall 3210 - kitaratransistorinuppi - 2008 - Marshall 5210 - kitaratransistoricombo - 2002-2003 - Marshall SV-1 - chorus - 2003 - NewSound/Meinl/Paiste/Zildjian/Millenium/Yamaha/Orion - rumpusetti - 2004-2008 - Oranki aka. Orange AD15 -klooni by Jarkko Halonen - kitaraputkinuppi - 2009-2010 - Peavey TNT150 - bassotransistoricombo - 2003-2011 - Peavey ValveKing 112 - kitaraputkicombo - 2010-2011 - Roland MicroCube - mallintava kitaratransistoricombo - 2005-2010 - Schaller Wha-wha - wah-wah - 2000-2003 - Soundcraft Spirit Folio 10/2 - mikseri - 2006-2008 - Washburn XB-120 - basso - 2003-2007 - Yamaha MT50 - neliraituri - 2007-2010 - Yamaha SG200 - kitara - 2004-2007 - Zoom 505 - multiefekti - 2000-2002 - Zoom 606 - multiefekti - 2002-2003 Kirjoittanut juici 17.06.2007

Arvostelu

(35 arvostelijaa)

Kirjaudu sisään arvostellaksesi!

Kommentit

Yhteensä 37 kommenttia. Lisää kommentti!

Tulostettava versio

Tulostettava version ilman kuvia

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle